Lukeminen on aina ollut tärkeä osa minun olemistani ja huhujen mukaan muutkin ovat siitä kiinnostuneet, joten ajattelin käydä talven mittaan läpi uusia ja vanhoja suosikkejani. Hyvä kirja on aina kehumisen arvoinen.
Rachel Aaron on kirjoittanut omalla nimellään The Legend of Eli Monpress-fantasiasarjan ja tällä hetkellä työn alla on The Heartstrikers-sarja. Eli Monpress on omalaatuiseen fantasiamaailmaan sijoittuva viisiosainen sarja 'maailman parhaasta varkaasta' Eli Monpressistä ja tämän seikkailuista. Eli on ehkä lähempänä huijaria kuin murtovarasta ja kirjasarjan tunnelma on melko huumoripitoinen ja viihdyttävä vaikka tarvittaessa angstiakin löytyy. Tarinaa kerrotaan Elin ja muutaman häntä lähellä olevan persoonan näkökulmasta.
Heartstrikers-sarja kertoo kiltistä lohikäärmeestä ja hänen 'ei-niin-kiltistä' perheestä. Kyseessä on urbaania fantasiaa jälleen hiukan keveämmin kerrottuna ja toistaiseksi tarinankerronta on keskittynyt kahden eri henkilön näkökulmaan.
Näiden lisäksi löytyy nimellä Rachel Bach The Paradox Trilogy, joka on melko puhdasta military scifiä. Muistini mukaan koko kirjasarja kerrotaan päähenkilön näkökulmasta, on tyyliltään hieman synkempää ja rankempaa kuin omalla nimellä kirjoitetut kirjat ja luin ne suhteellisen intensiivisesti putkeen.
Kaikki kolme sarjaa ovat tutustumisen arvoisia.
Ben Aaronovitchilta en ole lukenut kuin hänen sarjansa ensimmäisen kirjan, Rivers of London, joka kertoo lontoolaisen konstaapelin kokemuksista, kun hän törmää työssään yliluonnolliseen. Kirjan lukemisesta on kaksi päivää ja sormenpäitä jo syyhyttelee seuraava osa. Tarina kerrotaan täysin päähenkilön näkökulmasta, joka on minun asteikollani kirjaa parantava asia.
Jos Rachel Aaronin kirjat olivat tunnelmaltaan positiivisia ja huumorintajuisia, niin Joe Abercrombien kirjat ovat sitten sen asteikon toisessa päässä. Synkkää, ahdistavaa, veristä fantasiaa, jossa kirjojen henkilöt ovat ahneita ja itsekeskeisiä paskiaisia. Hiukan ehkä yksinkertaistava kuvaus, mutta näiden kirjojen lukemisen jälkeen olo ei tyypillisesti ole rentoutunut ja iloinen. Loistavia henkilöhahmoja, mielenkiintoisia tapahtumia ja vaikuttavaa kertomista kuitenkin omalla tavallaan.
Shelley Adinan Magnificent Devices-sarja on hieman hämmentävä itselleni, koska kyseessä on steampunk-maailmaan sijoittuva romanttinen sarja, jonka pääosissa ovat naiset, jotka kirjailijan omien sanojen mukaan murtautuvat vapaiksi muiden heille asettamista rajoituksista. Jos siis unohtaa hiukan nuorille suunnatun tyylin, niin ainakin viisi ensimmäistä kirjaa olivat lukemiskokemukseltaan positiivisia kasvamistarinoita, joten ehkä siinä itselleni se koukku.
Ilona Andrews on pseudonyymi, jonka takana on amerikkalais-venäläinen pariskunta. Heidän kirjoistaan olen aktiivisesti seurannut Kate Daniels-sarjaa, joka kertoo naisyksityisetsivästä nykypäivän maailmassa, joka on mennyt sekaisin magian palaamisen myötä eli urbaania fantasiaa jälleen. Asioiden selvittelyn sekaan sotketaan hiukan romantiikkaa ja mysteerejä sekä idästä että lännestä sekä päähahmon hämäräperäinen tausta ja kokonaisuus on ollut ihan toimivaa. Muista kirjoista olen lukenut The Edge-sarjan kaksi ensimmäistä osaa neljästä, mutta vielä ei ole iskenyt himo kahden viimeisen osan hankkimiseen.
Vanhoista klassikoista mieleen nousi Isaac Asimov, joka lienee useimmille hiukankin vanhempaa scifiä lukeneille tuttu. Asimovin Säätiö-sarja oli itselleni yksi nuoruuden huippukokemuksista kirjojen parissa. Asimov kuuluu siihen arvostettuun joukkoon, jotka ovat saaneet ns. scifin Suurmestari-tittelin. Jos on kiinnostunut viime vuosisadalla julkaistun scifin ja fantasian huippuhetkistä, niin tuosta listasta on hyvä lähteä liikkeelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti