Anne Rice voitaneen laittaa klassikkolistalle vampyyrisarjansa johdosta. Sarjan alkupään kirjat olivat hyviä ja hän oli ensimmäisiä 'nykyaikaisen' vampyyrigenren kirjailijoita. Muita ei tällä kertaa löytynyt vaikka muisti hämärästi yritti vihjailla jotain. Sitten niihin hyllystä löytyviin kirjailijoihin.
Alastair Reynolds oli yksi suosikeistani avaruusoopperan taholla vajaat kymmenen vuotta sitten, mutta sen jälkeen en ole häntä hirveästi seurannut. Tarinat ovat eeppisiä ja useat sijoittuvat samaan tarinajatkumoon. Mielenkiintoisia ideoita, mutta jostain syystä alkupään kirjat kolahtivat paremmin kuin myöhemmät. Hyllyssä näkyy olevan yhdeksän kirjaa, joten aiheesta kiinnostuneiden kannattaa kokeilla.
Michael Ridpath on mysteerikirjailija, joka on mielestäni hyvin Dick Francis-tyylinen kirjailija. Hän oli ennen kirjailijan uraansa sijoituspankkiiri ja alkupään teokset sijoittuvatkin finanssimaailmaan. Myöhemmissä teoksissa hän on laajentanut maailmankuvaansa, mutta tarinat ovat edelleen samantyylisiä.
Patrick Rothfuss on kirjoittanut kaksi osaa fantasiasarjastaan, joka on mielestäni tällä hetkellä parasta mitä olen lukenut. Eeppisen oloista fantasiaa yhden henkilön näkökulmasta ja paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia. Kirjat ovat pitkiä, mutta siitä huolimatta jää kaipaamaan lisää. Suosittelen varauksetta kaikille fantasiasta pitäville.
Sean Russell on sitten hieman tuntemattomampi, mutta tutustumisen arvoinen fantasiakirjailija. Russellin kirjat sijoittuvat pääosin maailmoihin, jotka hakevat juurensa meidän maailmastamme ja ovat tunnelmaltaan lähellä Guy Gavriel Kayn tuotoksia. Taiteellisen ja tunnelmallisen teosten osastoa.
Anthony Ryan on yksi viimeaikojen isoista nimistä fantasian puolella, vaikka häneltä löytyykin erinomainen Slab City Blues-sarja, joka on puhdasta scifiä. Ryanin Raven's Shadow-sarjan ensimmäinen osa Blood Song on yksi parhaista fantasiakirjoista, joita olen lukenut. Valitettavasti koko sarja ei ole samalla tasolla, mutta on kuitenkin lukemisen arvoinen.
Niin ja se klassikko-osaston kirjailija, jota en meinannut muistaa oli tietysti J.K. Rowling eli Harry Potterin luoja. Potterit kuuluvat 'pakko tietää'-osastolle, mutta olivat myös ihan viihdyttäviä luettavia. Hiukan satumaisia ja lapsenomaisia omaan makuuni, mutta hyvä portti fantasiaan.
torstai 22. syyskuuta 2016
maanantai 12. syyskuuta 2016
Mieltymysten muuttuminen
Viimeisen parin vuoden aikana olen havainnut itsessäni mielenkiinnon menetyksen jalkapalloa kohtaan tai oikeammin voisi sanoa jalkapallon katsomista kohtaan. Vaikka edelleenkin seuraan päivittäin uutisia jalkapallomaailmasta, pelaan paria valmennuspeliä netissä ja teen Vakioveikkausta joka vuosi, niin pelien seuraaminen kiinnostaa kerta kerralta vähemmän. Olen jonkin verran miettinyt, että miksi, mutta samalla rupesin miettimään mitkä muut mieltymykset ovat muuttuneet vuosien saatossa.
Ruokapuolella olen huomannut makumaailman laajentuneen myös jossain määrin happamien makujen suuntaan vaikka pidänkin edelleen makeasta selkeästi eniten. Jogurtit lienevät ainoa yksittäinen tuoteryhmä, joka on muuttunut entisestä inhokista nykyiseksi suosikiksi. Suolaiset ruoat ovat taas entistä enemmän asia, josta en pidä kuin hyvin pienissä määrissä. Poikkeuksia tietenkin löytyy enkä äkkiseltään keksinyt mitään sellaista ruokaa, josta mielipiteeni olisi muuttunut selkeästi.
Musiikkia olen kuunnellut aina paljon ja joitakin bändejä on, jotka ovat nousseet hetkeksi pinnalle ja sitten painuneet takaisin välinpitämättömyyksien joukkoon (esim. Metallica). Pitkään pitämäni bändit kuulostavat edelleen hyviltä ja jos muutoksia on tapahtunut, niin inhokkeina pitämäni yhtyeet/artistit eivät enää jaksa nostattaa vahvoja tunteita.
Suurimmat muutokset vaikuttaisivat tapahtuneen kirjojen osalla. Aikaisemmin suuresti pitämäni massiiviset fantasia- ja scifi-eepokset tuntuvat tätä nykyä päämäärättömiltä ja sekavilta, mikäli tarinaa on kerrottu useamman kertojan näkökulmasta. Eli kirjojen pituus itsessään ei ole määrävä asia vaan se, kuinka tarinaa on kerrottu. Omalta osaltani käännekohta tälle lienee ollut Wheel of Time-sarjan loppupuoli Jordanin kirjoittamana, jolloin sarjaan tuli koko ajan uusia hahmoja. Valtaosa näistä hahmoista oli omasta näkökulmastani täysin turhia ja tarina jäi junnaamaan paikalleen.
Olen yrittänyt löytää jonkinlaista yhteistä tekijää sille, miksi jotkin asiat muuttuvat mielenkiintoisemmiksi tai tylsemmiksi, mutta en ole mitään selkeää syytä löytänyt. Vaikka musiikin osalta olen muuttunut selvästi suvaitsevampaan suuntaan, niin joissakin muissa asioissa olen mennyt vastaavasti tuomitsevampaan suuntaan.
Yksi asia, jota hetken pohdin, oli kuinka kauan kyseisestä asiasta olin pitänyt tai inhonnut. Ajattelin että asiat, jotka ovat uusia, nostattaisivat vahvempia tunteita ja taas pidempään pitämäni asioiden suhteen olisin sitten suvaitsevampi. Jalkapalloa olen kuitenkin pelannut viiden ikäisestä ja kirjoja lukenut suurin piirtein yhtä pitkään ja molempien suhteen olen tällä hetkellä selvästi kriittisempi kuin kymmenen vuotta sitten eli sekään teoria ei toiminut.
Ehkä pitäminen ja inhoaminen menevät sykleissä ja tämän päivän inhokit ovat huomisen välinpitämättömyyksiä. Sen kuitenkin olen huomannut, että mieltymysten muuttuminen tuottaa uusia kokemuksia ja ne ovat aina arvokkaita.
Ruokapuolella olen huomannut makumaailman laajentuneen myös jossain määrin happamien makujen suuntaan vaikka pidänkin edelleen makeasta selkeästi eniten. Jogurtit lienevät ainoa yksittäinen tuoteryhmä, joka on muuttunut entisestä inhokista nykyiseksi suosikiksi. Suolaiset ruoat ovat taas entistä enemmän asia, josta en pidä kuin hyvin pienissä määrissä. Poikkeuksia tietenkin löytyy enkä äkkiseltään keksinyt mitään sellaista ruokaa, josta mielipiteeni olisi muuttunut selkeästi.
Musiikkia olen kuunnellut aina paljon ja joitakin bändejä on, jotka ovat nousseet hetkeksi pinnalle ja sitten painuneet takaisin välinpitämättömyyksien joukkoon (esim. Metallica). Pitkään pitämäni bändit kuulostavat edelleen hyviltä ja jos muutoksia on tapahtunut, niin inhokkeina pitämäni yhtyeet/artistit eivät enää jaksa nostattaa vahvoja tunteita.
Suurimmat muutokset vaikuttaisivat tapahtuneen kirjojen osalla. Aikaisemmin suuresti pitämäni massiiviset fantasia- ja scifi-eepokset tuntuvat tätä nykyä päämäärättömiltä ja sekavilta, mikäli tarinaa on kerrottu useamman kertojan näkökulmasta. Eli kirjojen pituus itsessään ei ole määrävä asia vaan se, kuinka tarinaa on kerrottu. Omalta osaltani käännekohta tälle lienee ollut Wheel of Time-sarjan loppupuoli Jordanin kirjoittamana, jolloin sarjaan tuli koko ajan uusia hahmoja. Valtaosa näistä hahmoista oli omasta näkökulmastani täysin turhia ja tarina jäi junnaamaan paikalleen.
Olen yrittänyt löytää jonkinlaista yhteistä tekijää sille, miksi jotkin asiat muuttuvat mielenkiintoisemmiksi tai tylsemmiksi, mutta en ole mitään selkeää syytä löytänyt. Vaikka musiikin osalta olen muuttunut selvästi suvaitsevampaan suuntaan, niin joissakin muissa asioissa olen mennyt vastaavasti tuomitsevampaan suuntaan.
Yksi asia, jota hetken pohdin, oli kuinka kauan kyseisestä asiasta olin pitänyt tai inhonnut. Ajattelin että asiat, jotka ovat uusia, nostattaisivat vahvempia tunteita ja taas pidempään pitämäni asioiden suhteen olisin sitten suvaitsevampi. Jalkapalloa olen kuitenkin pelannut viiden ikäisestä ja kirjoja lukenut suurin piirtein yhtä pitkään ja molempien suhteen olen tällä hetkellä selvästi kriittisempi kuin kymmenen vuotta sitten eli sekään teoria ei toiminut.
Ehkä pitäminen ja inhoaminen menevät sykleissä ja tämän päivän inhokit ovat huomisen välinpitämättömyyksiä. Sen kuitenkin olen huomannut, että mieltymysten muuttuminen tuottaa uusia kokemuksia ja ne ovat aina arvokkaita.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)