Katselin vanhaa pelaamisjuttuja sisältänyttä blogiani piristääkseni muistoja ennen tilitystä ja huomasin, että olin jo aika pitkälle törmännyt näihin samoihin asioihin aikaisemminkin, mutta jottei hyvä tilitys menisi hukkaan, niin tässäpä sitä.
Ostin viime viikolla Steamin alennusmyynnistä Assassin's Creed IV: Black Flagin (ACBF). Olin aikoinani tosi innostunut pelisarjan kahdesta ensimmäisestä osasta, mutta kolmas osa (Brotherhood) torppasi sitten pelinautintoni sen verran pahasti, että lopetin sarjan pelaamisen siihen. ACBF, sarjan kuudes osa, oli saanut kuitenkin sen verran kehuja, että ajattelin kokeilla olisiko peli muuttunut parempaan suuntaan. 14 tunnin pelaamisen jälkeen voin todeta, että ainakin omalta osaltani oli menty osittain jopa pahempaan suuntaan.
Ensimmäinen asia, joka pelissä tökkii, on kaikista konsolipohjaisista peleistä tuttu asia eli käyttöliittymän rajallisuus. Koska konsoliohjaimessa on rajattu määrä nappeja helposti käytettävissä, niin peli yhdistää eri toimintoja saman napin alle. Esimerkiksi kaikki maailmassa olevat aktivoitavat esineet tyypillisesti aktivoituvat samalla napilla. Eli, jos satuit tappamaan sen vartijan siihen aarrearkun viereen, niin seisomapaikasta riippuen joko ryöstät vartijaa, yrität nostaa vartijan ruumiin kantoon tai avaat arkkua.
Ärsyttävintä on juoksunapin yhdistäminen kiipeämiseen. Peli tarkkailee milloin pelaaja on lähellä kiivettävää esinettä ja onko juoksunappi painettu ja päättelee tästä haluaako pelaaja kiivetä vai ei. Suorien seinien kohdalla tämä ei ole ongelma, koska kiipeäminen tapahtuu yleensä vain, jos pelaaja juoksee suoraan päin seinää, mutta tynnyrit, pylväät, puut ja muut vastaavanlaiset esineet aktivoituvat välistä hyvinkin satunnaisesti, joten kesken takaa-ajon huomaat yllättäen kyykkiväsi sen tynnyrin päällä, jonka ohi olit juoksemassa. Keskimäärin verenpainetta nostava tapahtuma.
Aktivoimisen yhdistäminen yhden napin alle aiheuttaa sen ongelman, että vaikka tietokoneessa voisikin näppäimistöllä käyttää useampia näppäimiä, niin pelin asetuksissa valittavana on vain aktivointinapin uudelleenmääritys. Kaikki sen toiminnot on piilotettu sinne alle eikä pelaaja voi määritellä kiipeämisnappia erilleen juoksunapista tai vaikkapa raadon nostonappia erilleen raadon ryöstönapista.
Pelisarjan oma ongelma on sitten tyhmä tehtäviensuunnittelu. Pelissä on erilaisia varjostamistehtäviä, joista on tehty 'haastavampia' siten, että ympärillä pyörivät vartijat hermostuvat pelaajahahmon läsnäolosta läheisyydessään vaikka minuutti sitten ketään ei kiinnostanut. Ilmeisesti pelaajan pään päällä oleva 'tehtävä kesken'-lippu antaa oikeutuksen pelaajan kiusaamiseen. Ja vartijoita on tyypillisesti joka helkkarin pikkukylässä enemmän kuin asukkaita.
Tehtävä, joka katkaisi lopullisesti oman mielenkiintoni peliin, oli juuri tätä luokkaa, mutta omilla pikkuvariaatioilla. Seurasin kaksimastoisella kuunarillani purjevenettä suolle, jossa oli vartiotorneja sadan metrin välein. Kun lopulta sitten alukseni ei päässyt enää eteenpäin, lähdin suolle jalkaisin seuraamaan nyt soutuveneessä kulkevia henkilöitä ja pelaajan kiusaksi suolle oli tietysti laitettu krokotiilejä joka niemeen ja notkoon. Ja heti jos jäit liian kauaksi niin pään päällä alkoi pyöriä kello. Henkilön, joka on keksinyt tämän tehtäväidean pelisarjaan, voisi viedä saunan taakse ja lopettaa.
Kun tähän sitten yhdistetään pelaajahahmo, joka ainakin itselleni oli lähinnä tylsä ja lievästi vastenmielinen sekä tarina, jossa ei ole kunnollisia kiinnostumiskohteita, niin peliä voi hyvin määritellä Ford Fairlane-lainauksella: 'pelin pelaaminen oli kuin juustoraastimella runkkaaminen, lievästi huvittavaa, mutta enimmäkseen kivuliasta.'
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti