Helppo elämä

Filosofiassa on jo tuhansien vuosien ajan yritetty määritellä sitä kuinka pitäisi elää. Tämä määrittely on tehty usein käyttäen lähtökohtana elämän tarkoitusta ja siihen törmää nykypäivänä ihan arkielämässäkin. Omalta osaltani tämä tulee useimmiten esille työttömän arjessa, johon viimeisimpänä kansallisena mallina on esitetty uutta ns. aktiivisuusmallia. Vaikka itselläni on tähän montakin mielipidettä, niin sivutaan se ja pohditaan asiaa filosofisesti.

Erilaiset elämänfilosofiamallit keskittyvät tosiaan siihen miten ihmisen tulisi elää. Antiikin kreikkalaisilta meille tuttuja termejä ovat stoalaisuus ja hedonismi, mutta paljon tuoreempiakin malleja on olemassa. Tämän pohjalta aloin sitten miettimään millainen on oma elämänfilosofiani. Etiikassa usein mietitään kysymystä 'millainen elämä on hyvää' ja lähdin liikkeelle tältä pohjalta. Lisämäärityksenä käytin ajatusta, että jokaisella meistä on jonkinlaisia haluja ja tavoitteita ja hyvä elämä tulee omalta osaltaan niiden toteuttamisesta.

Tyypillinen asia, jota hyvässä elämässä perinteisen suomalaisen mallin mukaan tavoitellaan, on työ ja siinä onnistuminen. Työtä voi tehdä ansaitakseen mahdollisimman paljon rahaa, saadakseen vaikutusvaltaa tai arvostusta, edetäkseen urallaan jne. Tai kuten hyvä ystäväni Jauhis joskus määritteli: 'työ on sarja nälän aiheuttamia pakkoliikkeitä'. Itse koen tämän asian melko monitahoisena ja hankalana määritellä yksiselkoisesti.

En ole suuremmin kiinnostunut varallisuudesta muuten kuin omien harrastusteni ja elämiseni ylläpitävänä tekijänä. Minulla ei ole mitään tarvetta kerätä rahaa pankkitilille jonkinlaisena mittarina onnistuneesta elämisestä. En myöskään ole kiinnostunut valta-asemista tai titteleistä ja niihin liittyvistä lieveilmiöistä. Enkä koe työtä määrittelevänä tekijänä, kun mietin olenko onnistunut elämässäni tai elänkö hyvin. Ja koska minulla ei ole tarvetta osoittaa omaa osaamistani, niin en myöskään koe tarvetta perustaa yritystä tai aloittaa poliittista uraa.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisin aktiivisesti työntekoa vastaan ja loisisin yhteiskunnan tuella. Tähän asti tekemissäni töissä olen aina ollut hyvä työntekijä ja tehnyt työni selvästi keskivertovaatimuksia paremmin. Uskon myös, että pystyisin hoitamaan suurimman osan Suomessa tehtävistä työtehtävistä paremmin kuin sen nykyinen tekijä. Tämä ei kuitenkaan mielestäni anna minulle oikeutta syrjäyttää jotakuta muuta hänen työstään vain sen takia, että olen omasta mielestäni parempi.

Haluan kehittää itseäni edelleen oppimalla uusia asioita, mutta en halua tehdä tätä ns. urakehityksen kannalta vaan omaksi ilokseni. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että joudun opettelemaan uusia asioita uudessa työssä ja koen tämän itse asiassa työssä positiiviseksi asiaksi. Mutta en halua ryhtyä opettelemaan jotain vain sen takia, että sen avulla mahdollisesti saisin tulevaisuudessa töitä.

Myöskin ajattelumalli siitä, että minun pitäisi kilpailla työpaikasta, tuntuu omituiselta. Loogisimmalta tuntuu se, että työnantaja valitsee parhaan työntekijän hänellä vapaana olevaan työpaikkaan, ja jos minä en ole se, joka valitaan, niin minulla ei ole mitään syytä olla asiasta pahoillaan. Kilpailemisen sijaan haluan vain esittää itseni työnantajalle sellaisena kuin olen ja jos se ei riitä, niin se ei sitten riitä. Eli jos minut valitaan työhön, niin haluan, että minut valitaan sellaisena kuin olen.

Omassa ajattelumallissani on joitakin piirteitä myös altruismista, mutta en koe itseäni hyväntekijäksi vaikka pidänkin opettamisesta ja valmentamisesta. En halua olla opettaja siksi, että haluaisin auttaa muita oppimaan vaan siksi, että nautin opettamisesta itsestään.

Tärkeimpänä osana omaa ajatusmalliani kuitenkin pidän suvaitsevaisuutta. Se, miten minä toimin ja mitä minä teen, on osa minua. Tämä ei tarkoita, että muiden pitää toimia samalla tavalla. Minulla ei ole mitään oikeutta kertoa toisille mitä näiden tulisi tehdä tai kuinka elää. Jokaisella meistä on lain puitteissa vapaus olla ja elää kuten me haluamme.

Uskonkin, että ei ole olemassa yhtä kaikkivoipaa filosofiaa, joka onnistuneesti määrittelisi sen kuinka kunkin tulisi elää elämänsä. Sen sijaan meillä on erilaisia ihmisiä, jotka tekevät erilaisia asioita ja oikeastaan ainoa asia, jota vaaditaan kaikilta, on kunnioitus toisia kohtaan. Muuten minun puolestani kukin on vapaa tekemään niitä asioita, joista eniten pitää ja nauttimaan elämästään kuten haluaa. En tiedä onko se sitten helppoa elämää vai ei, mutta se on toivottavasti jokaisen itsensä päätettävissä.