Sain Witcher 3:n (W3) päätarinan loppuun pari tuntia sitten. Tarinan loppu oli joiltain osin sellainen kuin toivoin, joiltain osin ei ja osittain myös hieman yllättävä. Positiivista siinä kuitenkin oli se, että pitkästä aikaa pelin tarinan loppuminen sai aikaan tunteen, että jotain oli tapahtunut. Aika harvoin peleissä on tullut samanlainen olo kuin nyt tuli. Sen sijaan kirjojen parissa vastaava ilmiö on tapahtunut useamminkin.
Antiikin kreikkalaisilla oli useampiakin termejä tälle. Yleisin lienee katarsis, toinen tähän ehkä paremmin sopiva on kairosis, mutta molemmilla voi omalla tavallaan kuvata tunnetta, että päätöksilläsi on ollut jotain merkitystä ja ne ovat johtaneet johonkin lopputulokseen. Tai että seuraamasi tarina on ollut vaikuttava ja saanut elämään mukanaan ja sitä kautta myös kokemaan tunteita sen päättymisen myötä.
Vielä pari päivää sitten ajatuksenani oli jatkaa pelimaailman tutkimista sen jälkeen, kun olen saanut päätarinan loppuun. Nyt kuitenkin lopetuksessa oli sen verran vahva päättymisen tunne, että pitää varmaan pitää joulun aika taukoa ja katsoa sitten pystyykö jatkamaan. Siinä mielessä onnistunut peli, mutta pelimaailmasta ja sen tarinoista jäi paljon kokematta ja pieni palo olisi kokea myös ne.
Vaikka pelaajalla oikeasti ei W3:ssakaan ole suuria mahdollisuuksia vaikuttaa tarinaan, niin peli kuitenkin onnistuu uskottelemaan hyvin, että tekemisilläsi on merkitystä. Tämä lienee ehkä se tärkein elementti pelin tarinan kannalta. Ilman sitä pelaaja ei pääse sisälle tarinaan samalla tavalla ja jos haluat pelkästään kertoa hyvää tarinaa, niin kirjoita kirja tai ohjaa elokuva.
W3, samoin kuin Falloutit ja Elder Scrollit, onnistuvat siinä, että pelaajan luoma tarina koostuu pienistä tarinapalojen joukosta, joissa suurimmassa osassa pelaajalla on mahdollisuus tehdä valintoja. Kokonaisuuden ei tarvitse olla yksi valtava putki, jossa on muutama sivuhaara. Sen sijaan, kun se koostuu pienemmistä paloista, niin pelaaja saa illuusion siitä, että hänellä on tarinaan isompi vaikutus kuin todellisuudessa on.
Hyvä tarina luo tätä kautta illuusion siitä, että pelaajan tekemisillä on oikeasti merkitystä ympäröivään maailmaan. Tässä W3 pääosin onnistuu. En tiedä onko osasyynä avoin maailma, jossa pelaaja voi vapaahkosti päättää etenemisensä suunnan, mutta en yhtään ihmettele, että peli on saanut läjän palkintoja. Skyrimin ohella se on yksi parhaista peleistä, mitä olen viimeiseen vuosikymmeneen pelannut. Suosittelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti