Ostin vihdoin ja viimein Witcher 3:n Steamin kiitospäiväalesta. Nyt parin viikon pelaamisen jälkeen voin todeta, että peli on hyvä ja monin puolin erinomainen, mutta jatkaa perinteistä päätarinan ja avoimen maailman ristiriitaa. Peliin on tehty iso ja mielenkiintoisen oloinen maailma, mutta päätarina kiirehtii pelaajaa taas eteenpäin. Vaikka se keinotekoisesti luotu kiire voikin ehkä tuoda jännitystä peliin, niin ei se tee peliä paremmaksi.
Nykypäivän tarinankerrontaan on jostain pesiytynyt tämä ilmiö, joka sotkee pelaamisesta, lukemisesta tai katsomisesta tulevaa nautintoa. Oli kyseessä pommin pysäyttäminen, pakeneminen ansasta/vankilasta tai ottelun voittaminen, niin kaikki tapahtuu aina viime hetkillä. Kokijan jännitystä nostetaan keinotekoisesti tuomalla mielivaltainen aikaraja, jota vastaan kilpaillaan. Sopii joihinkin tilanteisiin, mutta ei läheskään kaikkiin. Jostain syystä peleissä tämä on yleinen tapa rakentaa tarinaa.
Pohdinnat tästä ristiriidasta eivät nostaneet esille yhtään uutta asiaa, mutta sitten rupesin miettimään, että millainen olisi hyvä tarina peliin, jossa on avoin maailma. Montakin ideaa tuli mieleen, mutta yritin keksiä jo olemassaolevan, useimmille tutun tarinan, jonka voisi tehdä peliksi. Samalla yritin säilyttää ajatuksen siitä, että hyvässä tarinassa pelaaja itse luo tarinaa eikä ole koko aikaa pelintekijöiden tarinajunassa matkustajana.
Pienen miettimisen jälkeen päähän pulpahti useimmille melko tuttu sankari, jonka seikkailuista saisi tehtyä erinomaisen avoimen maailman peli. Kyseinen sankari on Robin Hood ja tältä pohjalta olikin tehty jo peli, joka ainakin kuvauksen perusteella vaikutti samansuuntaiselta kuin mitä itse kuvittelin. Robin Hoodin tarinassa on tietyt elementit, joita itse pidän hyvänä lähtökohtana avoimen maailman tarinalle.
Ensimmäinen elementti on staattinen maailma, jossa on tietty perusjännite Robin Hoodin ja Nottinghamin sheriffin ja tämän kautta prinssi Juhanan välillä. Ei ole olemassa yhtä valtavaa salajuonta tai uhkaa maailmalle, joka sankarin pitää estää vaan yksinkertainen tarve pysyä hengissä ja parantaa omaa ja muiden tilannetta.
Toinen elementti on monipuolinen ympäristö, jonka varaan voi rakentaa monenlaisia toimia pelaajalle. Tulonsiirto varakkailta köyhille voidaan tehdä monella tavalla, uusien kavereiden värvääminen, sheriffin toimien sabotoiminen jne. Paikallisten auttaminen tapahtuu sen takia, että se on oleellinen osa sankarin toimintaa eikä vain satunnainen sivutehtävä lisäkokemuksen kerääminen päätehtävän vaatimusten mukaan. Maailma on toimiva kokonaisuus ja sankari sen osanen.
Kolmas elementti on sitten se tarinan tuttuus. Vaikka täysin uusiin maailmoihin ja uusiin sankareihin on mielenkiintoista tutustua, niin on paljon helpompaa päästä sisälle peliin, jossa alkutilanne on jo ennestään tuttu.
Nyt peleissä pelaaja useimmiten pelaa hahmoa, jolla on menossa suuri ja mahtava maailmanpelastus tai ainakin vastaavaa tasoa oleva tehtävä. Joskus olisi kuitenkin kiva pelata hahmoa, jossa on potentiaalia sankariksi, mutta se tulisi ennemminkin pelaajan tekemisten kautta kuin ennalta määritellyn kohtalon takia. Ihan arjen sankariksi en viitsisi ryhtyä, mutta tulonsiirtoa rikkailta köyhille voisin mieluusti kokeilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti