Kirjan käyttötarkoitus varmasti määrittelee paljolti sen minkälainen on hyvä kirja, mutta pysytään edelleen viihteellisessä kirjallisuudessa eli romaaneissa aihepiiristä riippumatta.
Viimeisen reilun viikon aikana olen lueskellut David Weberin Honor Harrington-sarjaa uudestaan Valitut Palat-ajatuksella ja pyrkinyt lukemaan vain päähenkilön tapahtumiin keskittyvät kappaleet. Tällä tavalla lukiessa olen yrittänyt seurata tarinaa vain yhdestä näkökulmasta ja keskittyä sen muutoksiin.
Weber on melko tyypillinen amerikkalaiskirjailija paatosmielessä. Hyvät ovat hyviä, pahat pahoja ja joka puolella on juonittelua ja selkäänpuukottamista. Jos tämä ei häiritse niin tarina säilyy melko mielenkiintoisena kohtuullisen pitkään, kunnes päästään siihen tekijään, joka mielestäni pilaa sarjan ja johon kirjailija ei saisi syyllistyä eli selittämiseen.
Kirjoista nauttiminen perustuu mielestäni pitkälti lukijan oman mielikuvituksen varaan ja siihen vapauteen, joka lukijalla on hänen hahmottaessaan tapahtumia ja henkilöitä. Siinä vaiheessa, kun kirjailija alkaa selittämään asioita liian yksityiskohtaisesti ja pyrkii tuomaan jokaisella yksityiskohdalle merkityksen, lukija muuttuu tarinan kuvittelijasta pelkäksi seuraajaksi. Itselläni tässä kohden häviää kirjan lukemisesta iso osa nautintoa.
Parhaita esimerkkejä liiasta selityksestä Weberin kohdalla ovat keskustelut, joissa yhden lauseen jälkeen saattaa olla toista sivua selitystä kyseisestä lauseesta ennen kuin siirrytään seuraavaan lauseeseen. Yritä siinä sitten luoda selkeää kuvaa meneillään olevasta keskustelusta, kun kirjailija alkaa kuvailemaan ympärillä olevaa poliittista systeemiä sivutolkulla joka lauseen jälkeen.
Toinen vastaavanlainen selittäjä oli Robert Jordan viimeisissä kirjoittamissaan Wheel of Time-kirjoissaan. Sen sijaan, että tarina olisi edennyt, sivuja kului hahmojen ja heidän vaatteidensa kuvailemiseen.
Kirjan lukemisessa itselleni iso osa nautintoa on ollut vapaus kuvitella ympäristö itse eikä lukea esimerkiksi yksityiskohtaista kuvausta synkän kujan pohjoisseinällä olevan ikkunan verhoista. Tämä lienee usein myös ollut syynä siihen miksi kirjoista tehdyt elokuvat eivät ole tuntuneet 'oikeanlaisilta'. Jokaisella meillä on oma näkemys siitä miltä asiat näyttävät ja jos kirjailija syyllistyy liialliseen selittämiseen, niin hän aliarvioi lukijaa ja tämän mielikuvitusta.
Hyvä kirja on tarinan kertomista ja selitystä tarvitaan vain niissä tapauksissa, joissa kyseinen asia on tarinalle keskeinen. Muuten kannattaa luottaa lukijaan ja antaa hänen kehittää omat selityksensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti