Kansalaispalkka on ollut viime vuosina esillä mediassa säännöllisesti ja Suomessa on suunnitteilla alueellisia kokeiluja sen toimivuuden tutkimiseksi. Sveitsissä oltiin jo pidemmällä ja asia eteni kansanäänestykseen asti ennen kuin se tyrmättiin.
Tyypillisin perustelu kansalaispalkalle on turhan byrokratian väheneminen. Suomessa kansalaispalkalla voitaisiin korvata työttömyystuet, lapsilisät, opintorahat jne. ja niihin liittyvä virastojen paperinpyöritys. Säästö olisi selkeä, mutta tuskin ratkaiseva tekijä. Itse asiaa pidempään pohdittuani olen päätynyt kahteen asiaan, joiden takia kansalaispalkka/perustulo pitäisi ottaa käyttöön. Kumpikaan perustelu ei ole itsessään uusi, mutta ajattelin hieman laajentaa niitä ja omia ajatuksiani niiden takana.
Ensimmäinen asia on ns. luovuuden/yrittäjyyden lisääntyminen. Jos katsomme tieteen ja taiteen historiaa ja tutkimme merkittävien henkilöiden taustoja, niin lähes kaikkien taustalta löytyy taloudellinen riippumattomuus, joka mahdollistaa muihin asioihin kuin elämisen ylläpitämiseen keskittymisen.
Ihmisen tarpeet voidaan yksinkertaistettuna esittää ns. Maslow'n tarvehierarkialla. Ylempien tasojen järjestys ei nykykäsityksen mukaan ole sama kaikille ja kaikissa tilanteissa, mutta useimmat ovat samaa mieltä siitä, että ns. perustarpeet täytyy täyttää ensin ennen kuin voidaan miettiä muita.
Taloustieteessä vastaavanlainen rinnastus löytyy Engelin laista, jossa verrataan tulojen suhdetta ruokaan käytettyihin menoihin. Köyhät maat käyttävät suhteessa ruokaan paljon enemmän kuin rikkaat maat. On hankala toteuttaa itseään, kun kaikki rahat menevät ruokaan.
Säännöllinen perustulo takaisi sen, että jokaisella olisi mahdollisuus toteuttaa omia ideoitaan ainakin rajoitetussa määrin ilman, että tarvitsee huolehtia siitä mistä saa rahaa seuraavaan ateriaan.
Toinen asia, joka mielestäni on tärkeämpi, on tasa-arvon lisääminen. Vaikka meillä mediassa asia pyritään esittämään toisella tavalla, niin työtön, varsinkin pitkäaikaistyötön, on toisen luokan kansalainen. Tukisysteemi, jossa toimeentulo on muiden päätettävissä, on nöyryyttävä systeemi, vaikka toisin väitetäänkin.
Tukisysteemi nykyisellään antaa sen varassa eläjälle otsaan leiman, jonka mukaan hän ei ole yhteiskunnassa pärjäävä vaan häntä pitää elättää. Täysin normaali mielipide parempituloisten joukossa onkin se, että heidän veroillaan elätetään tyhjäntoimittajia. Samaan aikaan kuitenkin meillä on 298 000 työtöntä ja TE-toimiston sivuilla on 14 279 työpaikkaa avoinna. Nykysysteemillä kaikille töiden löytäminen on mahdotonta, joten osa joutuu väkisinkin tukisysteemin pyöritykseen.
Tukisysteemi nykymuodossa on itse asiassa itseään ruokkiva organismi. Työpaikkojen ja työttömien määrän suhde luo tilanteen, jossa jatkuvaan töitä hakeva ja tyrmätyksi tuleva hakija ennen pitkää passivoituu ja alkaa elämään vahvemmin tukisysteemin varassa. Samalla hän joutuu työttömyystukien ja mahdollisten muiden tukien hakuprosessien mukanaan tuomaan valvontaan.
Työtöntä valvotaan koko ajan ettei tämä vahingossa vain saisi yhtään ylimääräistä senttiä tukea vaan ainoastaan hänelle kuuluvan osan. Tämä valvonta ennestään vahvistaa sitä mielikuvaa, että työtön työntekijä ei ole kelvollinen osa yhteiskuntaa vaan häntä pitää koko ajan opastaa ja hänestä pitää huolehtia, koska hän ei pysty itse siihen.
Meillä on myös mielenkiintoinen systeemi eli työvalmennus ja vastaavanlaiset koulutukset. Tällä tavalla työttömälle kerrotaan, että olet työttömänä ollessasi menettänyt kykysi tehdä työtä ja nyt yhteiskunnan pitää tälläkin tavalla huolehtia sinusta. Ikään kuin työttömänä olo taannuttaa meidät taas vaippaikäisiksi.
Tukisysteemi ei siis tue sen varassa eläviä siten, että nämä kehittyisivät samalla vaan pyrkii tekemään nämä riippuvaisiksi tukisysteemistä. Sen sijaan, että tukisysteemi auttaisi yksilöä kasvamaan ja kehittymään, se pyrkii kietomaan yksilön systeemin kahleisiin ja se korvaasi kuiskuttaa ja myrkkyä mieleesi ruiskuttaa... :)
Perustulo poistaisi tämän epäkohdan. Sen avulla jokaista meistä kohdeltaisiin vastuullisina aikuisina, joiden tehtävänä on huolehtia omasta elämästään ilman, että tarvitaan puolta tusinaa virkamiestä valvomaan sitä mitä kukin tekee ja mihin rahansa käyttää. Samalla tietysti osa paremmin toimeen tulevista menettäisi mahdollisuuden ylenkatsoa sitä 'huonompaa kansanosaa', mutta onko sellaiselle tarvetta yhteiskunnassa.
Perustulon vastustajat usein puhuvat myös siitä, että jokaisen aikuisen tulisi itse huolehtia työllistymisestään, mutta kun se ei ole mahdollista nyky-yhteiskunnassa. Moni työtön ei ole työtön omasta halustaan ja olisi halukas tekemään töitä, jos ei muun syyn, niin ainakin oman elintasonsa nostamisen takia.
Nyt kun itse olen elänyt molemmilla puolilla meidän tukisysteemiä, niin olen vahvasti perustulon kannalla. Jos joku on asiasta eri mieltä, niin mielelläni vaihdan paikkaa hyvätuloisella puolella eläjän kanssa vuodeksi tai pariksi, jotta hänkin saa kokea tukisysteemin varassa elämisen ilon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti