Eilen syntyi kisoissa pari isompaa raatoa. Hallitsevan Euroopan mestarin Espanjan häviö Italialle ei ehkä etukäteen ollut niin iso asia, mutta Englannin tappio Islannille on varmasti isoin yllätys EM-kisoissa sitten Tanskan mestaruuden. Molemmat häviöt olivat kuitenkin nähtävissä jo etukäteen, jos olisi vain viitsinyt katsoa oikeita asioita.
Ennen kisoja kirjoittelin mielipidettäni siitä, millä eväillä mestariksi pääsee. Väitin siinä, että mestaruuden vie joukkue, joka uskoo vahviten systeemiinsä. Samalla olisi ehkä voinut korostaa sitä, että joukkueella tietenkin pitää olla systeemi, jonka varassa toimia. Espanjalla on tiki-takansa, joka takaa ainakin pallonsiirtelyn, mutta Englannilla ei ollut sitäkään ja siksi joukkue matkasi kotiin jo tässä vaiheessa.
Espanjan ongelmaksi muodostui paluu mestaruusaikojen systeemiin, jossa keskikenttä ylimiehitetään ja tila löydetään nopeilla pallonsiirroilla pelaajien liikkuessa aktiivisesti tyhjiin tiloihin. Iniesta, Cesc ja David Silva ajautuivat kaikki keskelle samaan tilaan yrittäen löytää syöttökombinaatioita. Valitettavasti systeemi on jo niin tuttu huipputasolla, että se osataan estää. Hollanti teki sen 2014 MM-kisoissa ja nyt Italia käytti Hollannin sapluunaa puolustamisessa. Tukkimalla keskikentän kolmella tai neljällä pelaajalla, Italia teki keskikentästä niin ahtaan, että siellä ei ollut enää tilaa tiki-takalle. Ja kun hyökkäyksessä ei ollut muita malleja, niin maalipaikat jäivät tuurin varaan.
Hyökkäyspäässä Italia hyödynsi jälleen Hollannin oppeja eli tilaa löytyy hyvin joko laitapuolustajien takaa tai edestä, josta pallo sitten jatkettiin keskustaan topparien eteen tai hyödynnettiin tila laidassa nousulla. Uutena variaationa olivat suorat syötöt target-hyökkääjälle (Pelle), johon Espanjan yliarvostettu ja selvästi yliegoinen keskuspuolustus ei keksinyt ratkaisua. Tämä kuvio oli nähty jo Italian pelissä Belgiaa vastaan, mutta ilmeisesti Espanja ei ollut tehnyt kotiläksyjään tai sitten usko omiin kykyihin oli niin kova, että ei tarvinnut. Muutenkin asenne ja liike oli sitä luokkaa, että joukkue uskoi voittavansa pelin vain ilmestymällä kentälle.
Englanti oli sitten esimerkki joukkueesta, jolla ei ollut hajuakaan siitä miten pelata joukkueena. Keskikentällä pallon kanssa liikkuva pelaaja katseli ympärilleen ja mietti mitä tekisi. Pallottomat pelaajat odottivat pallollisen pelaajan ratkaisua ja yrittivät sitten päästä ahdinkopalloihin. Muutenkin Englannin peli oli kuin hidastetusta filmistä. Jokainen syöttö kesti ikuisuuden, kun pallollinen pelaaja katsoo ympärilleen, miettii toista variaatiota, tarkistaa vielä olisiko jossain joku vapaana ja vasta sitten syöttää pallon vapaana olleelle pelaajalle. Valitettavasti tällä ei enää ollut tilaa, kun Islannin pelaaja ehti hyvissä ajoin riittävän lähelle estämään jatkotilanteen.
Hävettävintä Englannin esityksessä oli kuitenkin haluttomuus. Aikaisemmissa peleissä joukkue oli ainakin välistä osoittanut aktiivista karvaamista ja intoa hyökkäämiseen. Nyt tuntui kuin joukkue olisi tullut puoliajalta kentälle jo valmiiksi hävinneenä. Ennen pudotuspelien alkua lehdistössä oli puhetta Hodarin mahdollisesta jatkosta maajoukkuevalmentajana. Eilisen esityksen perusteella Hodari saattoi valmentaa itsensä eläkkeelle rahakkaan jatkon sijaan.
Islanti esitti sitä minkä se parhaiten osaa ja oikealla asenteella. Joukkue taisteli täysillä systeemiinsä uskoen ja selvästi nautti pelaamisesta. Henkilökohtainen taitotaso ei ehkä ole Euroopan huippua, mutta joukkueena Islanti on Italian ja Saksan ohella yksi ehjimmistä kokonaisuuksista kisoissa. Taso ei ehkä riitä loppuun asti, mutta sillä ei ole väliä. Joukkue tarjoili eilisen ottelun jälkeen yhden kisojen hienoimmista hetkistä juhlimalla yhdessä faniensa kanssa viikinkituuletuksella. Aito ilo, joka paistaa varsinkin joukkueen kapteenin kasvoilta, on aina loistava asia.
Alkulohkopuheiden perusteella ihannefinaali olisikin Portugali-Islanti, jonka Islanti voittaisi jatkoajalla. Saisi CR7 ainakin syödä sanansa oikein kunnolla. Islanti valitettavasti joutuu kuitenkin aikamoiseen kiirastuleen, kun ensin tulee vastaan Ranska ja sitten olisi edessä Saksa-Italia-ottelun voittaja, joten megayllätyksestä silloin puhuttaisiin. Joka tapauksessa mielenkiintoiset puolivälierät tulossa eikä yksikään ottelu tunnu läpihuutojutulta etukäteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti