Kirjoittelin taas pari työhakemusta ja rupesin sitten pohtimaan, että minkä takia olo tuntuu hakemusten kirjoittamisen jälkeen niin hyvältä. Tajusin, että olin juuri käyttänyt toista tuntia omien taitojeni kehumiseen, joten sain luotua itselleni mielikuvan siitä, että olen oikeastaan aika loistava tyyppi. Tässähän ei sinällään ole mitään vikaa, mutta valitettavasti tämä ei ole pysyvä tila.
Samalla tavalla kuin nuoruusvuosina discossa ennen tanssiinhakemista suoritetussa psyykkauksessa oman pään sisällä ja kavereiden kanssa, niin tässäkin vahvaa hyvänolontunnetta seuraa sitten helposti mahalasku. Negatiivisen vastauksen voi antaa monella tavalla. Vastaanottajan puolella olen oppinut sen, että kohtelias ja asiallinen kieltäytyminen on aina helpompi hyväksyä kuin tekosyitä viljelevä. Valitettavasti useimmiten on tyytyminen siihen vähän heikompaan palautteeseen.
Pahin tilanne on se, että jos sinuun ei kiinnitetä mitään huomiota. Liian moni työnantaja jättää vastaamatta hakemukseen ja tämä aiheuttaa vain epävarmuutta ja turhaa toivoa hakijassa. Josko sieltä sittenkin jotain vielä kuuluisi. Parhaita ovat ne työnantajat, jotka ilmoittavat hakuprosessin eri vaiheista hakijalle. Tällöin ei mikään jää epäselväksi ja samalla hakija saa tunteen, että häneen on suhtauduttu asiallisesti.
Nyt pitää vain taas nautiskella siitä, että minähän olen oikeastaan aika hyvä tyyppi ja päätökset tulevat sitten jossain vaiheessa, jos tulevat.
Kyllä sinä Ari olet oikeasti hyvä tyyppi.
VastaaPoistaNonni, nyt onkin sitten tämän vuoden positiivisuuskiintiö käytetty loppuun.