Viime osiosta unohtui yksi nuoruuden suursuosikkeja eli Edgar Rice Burroughs, Tarzanien isä, jonka tuotoksista pidin eniten Mars-sarjasta (Barsoom englanniksi). Sitten siihen oikeaan kirjaimeen.
Trudi Canavan on kirjoittanut toistaiseksi kolme fantasiatrilogiaa, joista Black Magician ja Traitor Spy sijoittuvat samaan maailmaan. Uusin sarja sijoittuu sitten uuteen omaansa maailmaan. Eli melko perinteistä fantasiaa, osa kirjojen ideoista maailmanluomisella ja osa tarinalla. Sujuvaa, joskin melko kevyttä luettavaa.
Orson Scott Card lienee monille tuttu parhaasta kirjastaan, Ender's Game, joka on myös minun kirjalistojen kärkipäässä. Cardilta olen lukenut pääosin sitten tuon kirjan jatko- ja rinnakkaisosia, joiden taso vaihtelee luettavasta hyvään. Alvin Maker-sarjaa yritin joskus aloittaa, mutta en päässyt alkua pidemmälle.
Kristin Cashore on taas paljon vähemmän kirjoittanut kirjailija, jolta on tullut toistaiseksi vasta kolme kirjaa, jotka sijoittuvat kaikki samaan maailmaan. Ensimmäinen kirja, Graceling, on oikein hyvä ja esittelee uuden mielenkiintoisen idean erikoisvoimista fantasiamaailmassa. Toinen ei ihan pärjännyt ensimmäiselle ja kolmas odottaa vielä kahden eka osan kertauslukemista hitaahkon julkaisutahdin takia.
Ernest Cline nousi kuuluisuuteen ensimmäisellä kirjallaan Ready Player One, joka osuu parhaiten kohdalleen, jos on sattunut viettämään ainakin osan nuoruuttaan kultaisella 80-luvulla tai pitää tietokonepeleistä. Molempien osuessa kohdalle en voi kuin suositella tuota kirjaa. Toinen kirja sai sen verran laajalti heikkoa palautetta, että odottelen sen halpenemista ennen kuin hankin sen.
Glen Cook on sitten taas laajemman tuotannon omaava ja pidempään pitämäni kirjailija. Cookin tuotannosta itse olen lukenut kokonaan Black Company- ja P.I. Garrett-sarjat. Black Company ottaa mielenkiintoisen näkökulman fantasian perinteiseen hyvä/paha-asetteluun palkkasoturiarmeijan tapahtumien yhteydessä. Garrett taas onnistuu hyvin siirtämään ns. hard-boiled etsivägenren fantasiamaailmaan. Ko. genren perinteisiä tunnettuja nimiä ovat Raymond Chandler ja Dashiell Hammett, joten jos heistä tai Humphrey Bogart-leffoista pitää, niin suosittelen lukemaan myös Garretteja.
Klassikkojen puolelta täytyy vielä mainita Agatha Christie, joka lienee ollut yksi ensimmäisistä rikoskirjailijoista, joista kiinnostuin. Dekkarit löytyvät edelleenkin jossain määrin lukulistalta, joten yksi syyttävä sormi osoittaa tuohon suuntaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti