Olen ollut reilun vuoden työttömänä ja tänä aikana olen tehtaillut tasaiseen tahtiin työhakemuksia sellaisiin paikkoihin, joihin minulla on mielestäni ollut mahdollisuuksia ja edellytyksiä päästä töihin. Hakemuksia on kertynyt reilut parikymmentä ja rupesin sitten mietiskelemään kuinka hakemusprosessi kussakin on edennyt.
Isommilla yhteisöillä, kuten Tampereen kaupunki tai Tamk, on omat työkalunsa, jotka huolehtivat ilmoituksista hieman kylmähkösti, mutta ilmoitukset varmasti tulevat ajallaan. Pienemmillä kouluilla asia usein hoituu rehtorin tai apulaisrehtorin toimesta ja taso vaihtelee tällöin huimasti. Parhaimmillaan lähetettiin tilanneraportti, kun hakuaika oli päättynyt ja tietysti päätös, kun taas joistakin kouluista ei ole kuulunut yhtään mitään edes päätöksen muodossa.
Yllättävää kuitenkin on ollut se, että firmatasolla ollaan välistä hyvinkin pahasti tuuliajolla. Jokunen vuosi sitten hakiessani patentti-insinöörin hommia Nokian Renkailta, minut kutsuttiin työhaastatteluun. Työhaastattelussa ilmeni, että minun ja potentiaalisten esimiesten mielikuvat työstä eivät olleet ihan täysin kohdallaan, joten en suuria odotellut jälkikäteen. Kun pariin kuukauteen ei ollut asiasta mitään kuulunut, niin kyselin haastattelun järjestäneeltä ja siellä mukana olleelta henkilöstöosaston kontaktilta, että mikä on tilanne. Kun tähänkään ei mitään vastattu, niin tulin siihen tulokseen, että tuollaisessa firmassa en olisi halunnutkaan olla töissä.
M-Files haki tämän vuoden aikana kahdestikin kouluttajaa, johon hommaan kuvittelin omaavani hyvänkin kokemuksen. Ensimmäisellä kerralla tuli ilmoitus etten päässyt jatkoon runsaiden hakijoiden joukosta, mutta toinen haku umpeutui pari kuukautta sitten ja mitään ei ole kuulunut.
Jostain syystä Suomessa työttömyys usein koetaan leimautumisena huonommaksi kuin muut. Suomen Mielenterveysseuralla työttömyys kuuluu vaikeiden elämäntilanteiden joukkoon ja vaikka itse en sitä välttämättä tällaisena koe, niin olen huomannut, että huono työhakemuksista ilmoittelu aiheuttaa aina välistä ihan turhaa stressiä. Jollekin pitkäaikaistyöttömälle voi helposti kehittyä korkeakin kynnys tehdä työhakemuksia, kun niihin ei viitsitä edes vastata. Henkisesti samanlainen tilanne kuin nuorena diskossa, kun kävit hakemassa tyttöä tanssimaan eikä se lähtenyt vaan antoi huonon tekosyyn. Heti oli paljon vaikeampaa mennä seuraavan luokse... :)
Työnhakuprosessissa myös työnhakija on asiakas sille henkilöstöosaston toimijalle tai kuka sitä prosessia sitten hoitaakin. Hyvään asiakaspalveluun kuuluu alasta riippumatta kommunikointi prosessin eri vaiheissa. Valitettavan usein tämä kuitenkin unohtuu ja asia nähdään vain oman organisaation sisäisenä prosessina. Toisaalta tämä on erilainen näkökulma ko. työnantajaan ja heidän tapaansa toimia ja itse olen ottanut huonon kommunikoinnin merkkinä yrityksestä, jossa asiat eivät toimi niin kuin niiden pitäisi.
Vielä kun jotenkin saisi siihen palautteeseen mukaan myös lyhyesti ne syyt, miksi juuri minua ei valittu, niin itse olisin tyytyväinen. Siihen asti pitää vain kärsiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti