Aivojen ajattelukapasiteetti

Törmäsin talvella artikkeliin, joka herätti paljon uusia ajatuksia (kiitos, Otto!). Artikkeli kuvaa ilmiötä, jossa köyhien taloudelliset päätökset pitkällä aikavälillä ovat huonoja sen takia, että he tekevät koko ajan paljon tärkeitä päätöksiä jokapäiväisestä selviytymisestä. Tämä vaatii suurimman osan aivojen ajattelukapasiteetista (mental bandwidth) eikä sitä enää riitä kunnollisiin päätöksiin pidemmällä aikavälillä.

Artikkeliin törmätessäni ensimmäiset ajatukset olivat koulumaailmasta tämän hetkisen työtilanteen takia, mutta sen jälkeen olen ennättänyt pohtia asiaa monelta kantilta ja olen vahvasti sitä mieltä, että tämä ilmiö on olemassa joka tasolla.

Kaikille meistä lienee tuttu tilanne, jossa ei jaksa keskittyä työhön, perhe-elämään tai harrastuksiin jonkin kriisin takia. Energiaa tuntuu olevan paljon vähemmän, kun ajatukset pyörivät koko ajan ongelmallisen tilanteen ympärillä. Sitten kun tilanne raukeaa, niin energiaa ja intoa taas tuntuu riittävän moneenkin asiaan. Ihmisaivot tuntuisivat toimivan tältä osin samalla tavalla kuin tietokoneen prosessori. Tehoa on rajallinen määrä ja jos sitä käytetään paljon johonkin tiettyyn asiaan, niin muille asioille jää vähemmän resursseja hyödynnettäväksi.

Internetistä löytyi heti reilusti linkkejä siihen, kuinka tätä resurssia pystyy parantamaan vähän samalla tavalla kuin sieltä löytyy valtavasti linkkejä peniksen koon kasvattamiseen. Molemmat lienevät enemmän tai vähemmän huuhaata, mutta varmasti on olemassa konsteja, joilla aivojen toimintakykyä pystyy parantamaan sisäisesti. Itse kuitenkin aloin miettimään, että mitä tämä tarkoittaa ulkopuoliselle toiminnalle.

Ensimmäisenä mieleen tuli kuinka olla mahdollisimman paska esimies. Tässä hiukan ohjeita tuleville inhokeille:
- Antaessasi ohjeita alaisillesi, anna aina mahdollisimman epäselvät ohjeet. Älä kerro tarkasti miten asiat pitää tehdä ja vaihda mielivaltaisesti ohjeistusta satunnaisin väliajoin.
- Ole aina kriittinen sellaisista asioista, jotka näyttäisivät olevan kunnossa ja ohita olankohautuksella ongelmatilanteet äläkä ratkaise niitä.
- Vihjaile koko ajan työtilanteen epävarmuudesta ja vaihtele tilanteen tasoa tarpeen mukaan.
Näillä ohjeilla saat alaisesi jatkuvaan stressitilaan, joka polttaa kovapäisimmänkin loppuun ennen pitkää.

Tämän voi johtaa myös ystävyyssuhteisiin. Ystävä nähdään usein henkilönä, joka kuuntelee sinun huolet ja murheet ja on tukenasi, mutta pikaisella analyysillä tämä alkoi vaikuttaa epäilyttävältä. Ongelmat pitäisi saada ratkaistua ja tähän tietysti kuuluu osana niistä puhuminen ja niiden selvittäminen. Mutta jos se ystävä on aina kyselemässä siitä ikävästä asiasta ja pakottaa sinut puhumaan siitä aina tavatessasi, niin auttaako hän sinua selviämään siitä vai nauttiiko hän tuskastasi. Aina kannattaa kysellä toisen vointia ja antaa mahdollisuus huolista puhumiseen, mutta ei niitä tarvitse kaivella tarkoituksella esille.

Tietokoneissa koneen sammuttaminen tyhjentää muistin ja mahdollistaa kaiken aloittamisen tyhjältä pöydältä koneen käynnistymisen myötä. Samalla tavalla tuntuisi ajattelullekin tekevän hyvää kaikkien huolien ja murheiden unohtaminen. Nuorempana käytimme kaveripiirissä termiä resetointi kuvaamaan sitä, kun otimme perskännit, jolloin kaikki tietysti hetkeksi unohtui (päättelimme, että elämämme tarkoitus lienee murheen karkoitus). Nykyään baarireissut tahtovat olla sitä, että istutaan pöydässä tai baaritiskillä ja pohditaan niitä huolia ja murheita. Täysin päinvastaista kuin se alkuaikojen resetointi eikä varmasti helpota pään sisäistä tilannetta.

Resetoinnin voi tehdä monella muullakin tavalla. Itse saan ajatukset irti arjen ympyröistä golfkentällä sopivassa peliseurassa. Urheilu muutenkin auttaa painamaan ne turhat ajatukset taka-alalle joksikin aikaa. Jotkut nauttivat luonnosta ja löytävät sieltä sen saman ajattelurauhan. Vielä kun keksisi jonkin yleismaailmallisen keinon päästä eroon niistä murheista, niin sillä voisi tehdä omaisuuden internetissä.