Lähes jokaisen kirjailijan tuotannossa tulee vaihe, joka on mielestäni tylsä syystä taikka toisesta. Tähän kirjaimeen sellaisia kirjailijoita sattui useampia. Tosin kirjailijoitakin oli selvästi enemmän.
Klassikoiden osalta Robert A. Heinlein, Frank Herbert ja Robert E. Howard kuuluvat ehdottomasti luettavien listaan. Useimmille nimet Dyyni ja Conan lienevätkin jo tuttuja.
Laurell K. Hamilton lienee tunnetuin Anita Blake-sarjastaan. Hamilton kirjoittaa urbaania fantasiaa ja hänen tavaramerkkinsä on runsas seksin määrä erilaisissa muodoissaan. Blake-sarja alkaa vielä melko rauhallisesti, mutta sarjan edetessä seksin määrä on lisääntynyt ja kiinnostavamman tarinan osuus on pienentynyt, joten itse lopetin sarjan lukemisen reilun tusinan osan jälkeen. Sinällään vähän sääli, koska tarinat muuten olivat ihan mielenkiintoisia.
Peter F. Hamilton kirjoittaa sitten megaeeppisiä scifi-tarinoita. Hän on luonut kirjoissaan parikin tulevaisuutta ihmiskunnalle. Ajallisesti ja teknologisesti kirjat sijoittuvat muutamia vuosisatoja tulevaisuuteen ja ihmiskunta on levittäytynyt lähiavaruuteen. Kirjoissa on useita keskeisiä hahmoja ja tarinaa kerrotaan monista näkökulmista ja oma makuni on mennyt eri suuntaan, joten uusimmat kirjat eivät ole enää kolahtaneet samalla tavalla kuin aikaisemmat. Itse pidän Night's Dawn-trilogiaa ja Greg Mandel-kirjoja parhaana osana Hamiltonin tuotannosta.
Harry Harrison kuuluu omalta osaltaan klassikoihin, mutta hänen kirjojaan oli sen verran hyllyssä, että ajattelin kirjoittaa niistä enemmän. Ruostumaton teräsrotta- ja Deathworld-sarjat olivat nuorempana suuria suosikkejani ja vieläkin lukemisen arvoisia. Harrison kirjoitti pääasiallisesti scifiä humoristisella otteella, mutta fantasiaakin löytyy mm. The Hammer and the Cross-sarja.
Kim Harrison on kirjoittanut pääasiassa Hollows-sarjaa, joka on jälleen urbaania fantasiaa. Omalla tavallaan mielenkiintoinen visio siitä, mitä voisi tapahtua, jos usko teknologiaan romahtaa ja magia korvaa sen osittain. Itse hyydyin sarjaan, koska päähahmot alkoivat tuntumaan entistä enemmän samaa toistavilta kulisseilta ja hahmojen kehittyminen oli hyvin olematonta. Jos tämä ei häiritse, niin kannattaa kokeilla.
Drew Hayes on uudempi tuttavuus, mutta ensimmäinen lukemani kirja oli sen verran viihdyttävä, että hänet piti nostaa listalle. Hayesin tyyli tuntuisi olevan parodia ja lukemassani kirjassa hän parodioi varsin onnistuneesti urbaania fantasiaa. Lisäksi listalla tuntuisi olevan perinteinen fantasia ja supersankaritarinat.
Kevin Hearne on myös uudempia tuttavuuksia. Hän kirjoittaa myös urbaania fantasiaa Iron Druid-sarjassa ja meno kirjoissa on melko hulppeaa, Väinämöinenkin käy yhdessä kirjassa mukana esiintymässä. Hearne lainailee mytologioita vapaasti joka puolelta maailmaa ja luin kuusi ensimmäistä osaa nopeaan tahtiin. Tiettyä puutumusta alkoi tarinaan syntyä, joten olen pitänyt jonkin aikaa taukoa ennen kuin jatkan sarjan lukemista.
Robin Hobb on kirjailija, joka on onnistunut herättämään tuskastumisen tunteita lukemisen aikana. Hobbin kirjat sijoittuvat pääosin samaan fantasiamaailmaan, joka on mielenkiintoinen ja kirjojen tarinat ja hahmot myös kiinnostavia. Mutta se valtava jahkailemisen määrä, mitä päähahmo tyypillisesti tekee kirjojen aikana, muuttui The Soldier Son-trilogian aikana niin pahaksi, että lopetin Hobbin lukemisen siihen. Muuten mielenkiintoisia kirjoja.
P.C. Hodgell on kirjoittanut God Stalker-sarjaansa alun perin työnsä ohessa ja sarjan alkuosat ilmestyivätkin harvakseltaan (1982, 1985, 1994 ja 2006), mutta mielenkiintoinen tarina kiinnosti joka kerta uudestaan. Eläkkeelle jäämisen jälkeen kirjoja on alkanut tulla nopeampaa tahtia ja samalla tarina on ehkä hieman kärsinyt. Osasyynä lienee se, että alkukirjojen tahdilla tarinaa olisi varmaankin riittänyt paljon pidempään, mutta viimeisimmissä kirjoissa tarina on edennyt kovemmalla tahdilla. Hieman erilaista ja ajattelevaa fantasiaa, mutta suosittelemisen arvoista.
Jonathan L. Howard on minulle tuttu Johannes Cabal-sarjastaan, jota voisi kuvata humoristiseksi viktoriaaniseksi kuvaukseksi nimihenkilönsä seikkailuista. Kun ottaa huomioon, että Cabal on necromancer ja luonteeltaan lähes täysin huumorintajuton, moraaliton ja ajattelee vain ajamaansa asiaa, niin näistä aineksista syntyy varsin mielenkiintoisia tarinoita.
Tanya Huff täydentää sitten pitkähkön listan kirjailijoita ja pistää samalla muita paremmaksi. Huffin Valor-sarja on lähellä parasta military-scifiä, mitä olen lukenut. Enchantment Emporium yhdistelee musiikkia ja magiaa loistavasti nykyaikaan ja novellikokoelma maailman voimakkaimmasta velhosta (wizard), joka on samalla myös maailman laiskin, on erittäin nautittavaa lukemista. Muu tuotanto ei nouse aivan näiden tasolle, mutta paljon hyviä kirjoja niistä kiinnostuneille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti