Pitkää automatkaa ajaessa ennättää miettiä monenlaista ja tällä kertaa päähän pulpahti jostain onnellisuus ja siihen liittyvät asiat. Keväällä suorittamani Etiikan kurssi varmaankin vaikutti jonkin verran asiaan, koska se käsitteli yhtenä isoimmista teemoistaan onnellisuutta. Tällä kertaa pohdinnat lähtivät liikkeelle viime viikolla arvotusta Eurojackpotin arvonnasta.
Onnellisuus määritellään filosofiassa monin eri tavoin eikä yhtä selkeää määritelmää ole olemassa. Yhden, kaikenkattavan määritelmän luominen onnellisuudelle lienee mahdotonta, koska olemme keskenämme hyvin erilaisia ja pidämme erilaisista asioista. Autoa ajaessa mieleeni muistui tarina miehestä, joka lottovoiton saadessaan oli laittanut avioeron vireille ja nostanut rahat vasta jälkikäteen, ettei entinen vaimo pääsisi niihin käsiksi. Tältä pohjalta keksin sitten 'uuden' yleisemmän tavan määritellä onnellisuus.
Riittävän suuri lottovoitto takaa normaalille henkilölle taloudellisen riippumattomuuden ja mahdollisuuden toteuttaa unelmiaan. Mutta onko lottovoitto sitten aina tarpeellinen unelmien toteuttamiselle? Itse rupesin miettimään omia tekemisiäni ja sitä, että muuttaisiko lottovoitto jotakin elämässäni. Tärkeä jatkokysymys oli sitten se, että jos haluan tehdä jotain eri tavalla, niin onko lottovoitto ainoa tapa muuttaa tekemisiäni.
Jos käytämme tuota ylläesitettyä esimerkkiä lottovoiton mukanaan tuomasta avioerosta, niin äkkiseltään tuntuisi, että lottovoitto oli vain katalysaattori erolle eikä tärkeä osa sitä. Todennäköisesti parisuhde oli jo ennestään epätyydyttävä eikä edistänyt onnellisuuden tunnetta ainakaan miehen osalta. Eli lottovoitto voi muuttaa asioita, mutta ei ole siihen vaadittava ehto.
Oma pohtimiseni johti siihen, että tajusin tekeväni elämässäni sellaisia asioita, joita varmasti tekisin lottovoitonkin jälkeen. Lukeminen, musiikin kuuntelu, pelit ja tv-sarjat tuskin katoaisivat mihinkään. Samoin golfaaminen mailojen tai frisbeekiekkojen kanssa pysyisi osana normaalia eloa. Ja kaveripiiri pysyisi varmasti hyvin pitkälti samanlaisena tai ainakin näin itselleni uskottelen.
Samalla tajusin, että tätä voi käyttää sellaisten asioiden selvittämiseen, joita tekee intohimottomasti tai jopa onnettomasti. Jos lopettaisit jonkin asian tekemisen välittömästi lottovoiton saadessasi, niin silloin se asia todennäköisesti on lopettamisen arvoinen ilman sitä lottovoittoakin. Itselläni tällainen lottovoittoilmiö tapahtui 1.3.2009, kun kävin toimistolla painamassa NokiaExit-nappia sen jälkeen, kun Nokia laajensi silloisen eropaketin koskemaan myös minua. Ja pidän sitä päätöstä edelleen yhtenä parhaimmista mitä olen tehnyt.
Vastaavanlainen päätös, joka on jo pidempään muhinut ja on alkanut viime aikoina toteutumaan, on autosta luopuminen. Ajomatkalla taas tuli useampia tilanteita, joissa olisin ollut valmis rankaisemaan kanssa-autoilijaa hänen törttöilynsä takia ja tästä syystä autoilu on muodostunut itselleni useimmissa tilanteissa stressiä aiheuttavaksi. Sen sijaan, että yritän kärsiä siellä liikenteessä, voin aivan hyvin siirtyä joukkoliikenteen käyttäjäksi ja vähät välittää muusta liikenteestä.
Kaikkea ei tietenkään voi karsia omista tekemisistään ilman rajoitteita. Vanhempien tulee huolehtia lapsistaan ja tällöin voi esimerkiksi epämiellyttävän työn tekeminen taloudellisista syistä olla kuitenkin tarpeellinen askel koko perheen onnellisuudessa. Samoin, jos jokin harraste on todella tärkeä ja vaatii runsaasti pääomaa, niin rahan hankkimisen epämiellyttävyys voi kompensoitua harrastuksen mukanaan tuomalla nautinnolla.
En tiedä voiko tuota lottovoitto-teoriaa pitää joka tilanteeseen sopivana, mutta ainakin omasta mielestäni se on hyvä mittatikku siihen, onko jokin asia tekemisen arvoista. Kunhan muistaa, että useimmat asiat vaikuttavat toisiinsa eivätkä tapahtu erillään toisistaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti