Eilen illalla aivot jäivät ylikierroksille ja uni ei meinannut tulla millään, joten sen sijaan ajatukset harhailivat asiasta toiseen ja sain ratkaistua yli vuoden itseäni harmittaneen filosofisen ongelman. Kyseinen ongelma tunnetaan Gettierin ongelmana (linkki englanninkieliseen wiki-artikkeliin, kun suomennoksessa ongelmaa on vapaasti muokattu ja muutettu), joka liittyy klassiseen tiedon määritelmään.
Klassisen tiedon määritelmän mukaisesti jokin minun tietämäni asia on tietoa vain, jos
1) se on totta,
2) minä uskon, että se on totta, ja
3) minulla on oikeutettu uskomus, että se on totta.
Gettier esitti tälle vastaväittämän seuraavassa muodossa.
Herrat Smith ja Jones ovat hakeneet samaa työtä. Smithillä on vahva usko siitä, että Jones saa kyseisen työpaikan, koska firman johtaja on näin Smithille kertonut etukäteen. Smith on äskettäin laskenut kolikot Jonesin taskuista (epäilyttävää) ja todennut, että siellä on kymmenen kolikkoa. Eli Smith uskoo (kohta 2), että Jones saa työn, koska johtaja on näin hänelle kertonut, joten hänellä on sille oikeutettu uskomus (kohta 3). Smith tekeekin äskeisten tutkimustensa perusteella johtopäätöksen, että työpaikan saa mies, jolla on kymmenen kolikkoa taskussaan.
Yllättäen työpaikan saakin kuitenkin Smith, joka huomaa, että hänelläkin on kymmenen kolikkoa taskussaan. Eli Smithin johtopäätös siitä, että työpaikan saa mies, jolla on kymmenen kolikkoa taskussaan on tosi, mutta se ei määritelmän mukaisesti voi olla tietoa, koska Smith ei uskonut itse saavansa työpaikkaa. Tästä on nyt filosofiassa väitelty reilut viisikymmentä vuotta.
Ongelma tässä esimerkissä on mielestäni seuraava. Smith uskoo, että Jones saa työpaikan, koska hänellä on siihen oikeutettu uskomus, mutta tämä ei ole sama uskomus kuin se, että työpaikan saa mies, jolla on kymmenen kolikkoa taskussaan. Jonesilla sattuu olemaan kymmenen kolikkoa taskussaan, mutta tämä määritelmä on yleisempi määritelmä kuin nimi Jones. Eli itse asiassa esimerkissä käsitellään kahta eri propositiota:
P1: Jones saa työpaikan ja
P2: mies, jolla on kymmenen kolikkoa taskussaan, saa työpaikan.
Proposition 2 ehdot voi täyttää useampikin henkilö, joten Smithin saama tieto koskee vain propositiota 1 ja siten propositiolle 2 ei ole klassisen tiedon mukaista tukea. Voidaan myös sanoa, että prosositioiden välillä vallitsee virheellinen analogia, mutta yleistäminen on ehkä ilmiönä selkeämpi. Asiaa selkeyttääkseni esitän oman esimerkkini käyttäen apuna Veikkausliigaa.
Viime kauden alussa tulevaa mestaria veikattaessa monilla asiantuntijoilla oli vahva usko siihen, että HJK voittaa mestaruuden. Tätä uskomusta voi pitää oikeutettuna uskomuksena, sillä HJK:lla oli liigan suurin budjetti, arvostettu valmentaja ja se oli voittanut mestaruuden kuudella edellisellä kaudella. Tästä voisi siis vetää johtopäätöksen samalla tavalla kuin Gettier, että Suomen mestaruuden voittaa joukkue, jonka lyhennys päättyy kirjaimeen K. Mestaruuden voitti SJK, mikä täyttää johtopäätöksemme, mutta ei ennakkoarveluja eli olemme samassa tilanteessa kuin alkuperäisessä esimerkissä tekemällä yleistyksen alkuperäisistä uskomuksista.
Samanlaista yleistämistä näkee, kun puhutaan maahanmuutosta, veroista, työttömyydestä tai vaikkapa sairaanhoidosta. On helpompi yleistää asioita kuin oikeasti pohtia tapausta yksityiskohtaisesti. Viime vuosina mediassa tämä ilmiö on lisääntynyt klikkihuorauksen muodossa eli uutisotsikot muokataan mahdollisimman räikeiksi yleistämällä niitä tai politiikassa leimaamalla kaikki tietyn yhteisön ihmiset samanlaisiksi.
Jotakin hienoa ja filosofista voisi yrittää sanoa tähän loppuun, mutta en keksi mitään järkevää, joten käännän aivoista vaihteen taas vapaalle. Ulkona sataa lunta, joten se on hyvä tai huono asia, mutta kyllä mielestäni Suomen talveen lumi kuuluu. Oli se sitten yleistys tai ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti